perjantai 1. huhtikuuta 2016

Saatteeksi

Aiemmin olen pitänyt useammankin koirani treeniblogia. Nykyään seuraan lukuisia useita koirien treeniblogeja. Satunnaisesti olen seuraillut myös muihin kategorioihin kuuluvia blogeja, joista oman kissan myötä kissablogit ovat tulleet erityisen tutuiksi. Koiran treeniblogia olin laiska päivittämään, ja koen helpommaksi pitää treenit ylhäällä ihan perinteisessä käsin kirjoitetussa vihossa. Ja vaikka kotonani asuva kehrääjä ihana onkin, niin ihan pelkän sen toilailuille en blogiani halunnut perustaa. Haluaisin kuitenkin kirjoitella joitain muistamisen arvoisia asioita elämästäni muistiin, joten blogin antina tulevat toivottavasti olemaan elämän pienet ja suuret ilot. Näistä toki iso osa varmaan tulee käsittelemään arkeani jakamassa olevia nelijalkaisia, joiden ansioista jokaisessa päivässäni on aiheita iloon.

Voi kumpa elämän suurimmat haasteet olivat vain riippusiltoja
Ruudun takana kirjoittaa 25-vuotias sinkkunainen uransa alussa. Edessä on todennäköisesti useita muuttoja ympäri Suomen ja haaveissa joskus ehkä myös tehdä töitä ulkomailla. Työ- ja taloustilanne on Suomessa suuressa murroksessa ja epävarmuus liittyy varmasti jokaisen vastavalmistuneen arkeen. Olen perusteellinen pessimisti ja vaivun helposti ajattelemaan elämää tasaisen harmaana. Haluaisinkin blogin myötä oppia huomaamaan kaikki ne pienetkin ilot elämässä. Valokuvia olen aina ollut surkea ottamaan (siis en edes saa otettua niitä, saatika että ne olisivat hyviä), joten blogin myötä toivon, että osa elämääni päätyisi myös kuviin. Mitään loisto-otoksia on turhaa kuitenkaan odottaa.

Eläimien lisäksi pidän paljon kirjoista ja tv-sarjoista, luonnosta, vaeltamisesta ja pitkistä keskusteluista ihmisten kanssa. Haluaisin viettää enemmän aikaa tehden jotain kuin haaveillen tekeväni jotain. Toivoisin että elämä olisi kaikkina aamuina yhtä ihanaa ja yksinkertaista kuin se on silloin kun heräät teltasta aurinkoiseen säähän keskellä Norjan vuoristoa ja vaellus jatkuu kera parhaan matkaseuran.

Ilon jäljillä kuvaa toivottavasti blogiani kohtalaisen hyvin: pessimistin tarve etsiä elämästä iloisia asioita tassunjäljillä höystettynä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti