Esittelyssä Tihu

Yhdellä opiskeluaikaisista kämppiksistäni oli kaksi kissaa. Ennen niiden muuttoa olin hieman epäileväinen kissojen suhteen. Ne kaksi ihanaa maatiaskollia kuitenkin tekivät sydämeeni tilaa kehruukoneille. Kun kämppiksen kanssa tiet veivät eri osoitteisiin jäi elämään tyhjyyttään huutava kissan muotoinen aukko. Siitä alkoi haaveilu omasta kissasta ja pohdinta sopisiko kissa ylipäänsä epävakaiseen elämääni.

Kaunis pieni abytyttöni

Nopeasti tulin siihen tulokseen, että haluan rotukissan. Päätökseen vaikuttivat lähinnä se että kissan luonteesta olisi joku käsitys, kissaa olisi pennusta pitäen käsitelty ja kissan saisi pentuna. Tietämykseni kissaroduista oli todella vajavaista (ei ole vieläkään kovin hyvää). Ulkonäkökriteereinä kissalle oli että sen pitää näyttää kissalta (ei lyttyä kuonoa, kunnollinen häntä) ja lyhyt turkki. pidän kohtalaisen aktiivisista eläimistä. Katselemiani rotuja olivat ainakin ocicat, bengali, venäjän sininen ja abessinialainen. Jostain syystä näistä abyt rupesivat tuntumaan omimmilta.

Vaarallinen Tihulainen

Rohkenin ottaa yhteyttä kasvattajaan ja jolloin itselleni epätyypillisellä tuurilla heti ensimmäinen sattui olemaan oikea kultakimpale <3 Koirapiireistä olen jo oppinut arvostamaan hyvää kasvattajaa ja molempien eläinteni kasvattajat ovat kyllä ihan huisia tyyppejä. Heti tältä ensimmäiseltä kasvattajalta ja melko piankin minulle luotettiin hoiviini pieni abypentu. Alunperin haltiakielisen virallisen nimen omaavalle pennulle kaavailin kutsumanimeksi Vardaa, mutta jo parissa viikossa pentu oli muuttanut nimensä Tihulaiseksi eli lyhyesti Tihuksi.

Tihu on ollut kaikkea mitä ikinä odotin kissalta ja vielä paljon enemmän. Se on aktiivinen, leikkisä, nopea, sosiaalinen, ahne ja mikä tärkeintä niin syötävän söpö, että sitä ei voi olla rakastamatta. Se on kuitenkin abessiinialaiseksi kohtalaisen fiksu ja järkevä. Sen kanssa ei ole koskaan tylsää, mutta se osaa kyllä jo ottaa ihan rauhassa ilon irti myös sohvalla köllöttelystä.

Tihu ottaa rennosti näyttelyhäkissä

Tihusta kasvattaja ei luvannut mitään näyttelytähteä, mutta lupasin sen kertaalleen viedä myös näyttelyhommiin. Koiranäyttelyt eivät kuulu suosikkipaikkoihini, enkä ollut koskaan astunut jalallanikaan kissanäyttelyyn. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Ihmiset olivat mukavia, kissat hyvin hoidettuja ja rennon oloisia. Tihu taisi yllättää niin minut kuin kasvattajansakin olemalla heti ensimmäisessä näyttelyssään BIS oman kategoriansa pennuissa. Koska halusin tukea niin ihanan kasvattajan jalostustyötä ja saada hänelle tunnustusta kasvattamistaan kissoista, lupasin viedä Tihun vielä uudelleenkin. Parin kerran jälkeen huomaan jo suunnittelevani lisääkin niitä näyttelyitä, ja Tihulle näyttelyverhoja, saaden hullun kissatädin maineen kaveripiirissäni.

Tihu on osoittanut sopivansa loistavasti myös osaksi epävakaista elämääni. Se kulkee sujuvasti mukanani erilaisiin paikkoihin. Se yöpyy sujuvasti vieraissa paikoissa ja voin ottaa sen illaksi mukaan kylään johonkin. Tihu ei pelkää vieraitakaan koiria ja rakastaa ihmisiä. En olisi uskonut, että kissan kanssa asiat voisivat luonnistua näin helposti!



Tihu on siis muutamassa kuukaudessa lunastanut paikkansa sydämessäni ja nukkumapaikan peittoni alta <3